Neuroticfish: Gelb (Strange Ways Records)

01. Loading...
02. Why don´t you hate me?
03. The bomb
04. I don´t need the city
05. I never chose you
06. Waving hands
07. Short commercial break
08. Ich spüre keinen schmerz
09. Are you alive?
10. You´re the fool
11. Solid you
12. They´re coming to take...
13. Suffocating right

1.40
6.45
5.55
4.39
6.11
5.03
0.40
4.25
5.30
4.56
4.44
3.33
5.24

Omaa äänentoistojärjestelmääni on nyt syksyllä hallinnut kaksi levyä ylitse muiden. Toinen on tietysti Depeche Moden Playing The Angel, mutta toinen suomalaisille hieman tuntemattomampi tapaus Neuroticfishin Gelb. Saksalainen Sascha Mario Klein perusti Neuroticfishin jo 90-luvun alussa, mutta itse valitettavasti törmäsin tähän yhtyeeseen vasta nyt. Gelb on raikasta futurepoppia, jossa kuullaan Kleinin vakuuttavia vokaaleita ja riuskoja konesoundeja, eikä sähkökitaraan ole tartuttu.

Loading...-intro aloittaa levyn vesipitoisissa ambient-tunnelmissa, joista siirrytään saumoitta varsinaiseen aloitusbiisiin Why Don´t You Hate Me?. Lähes 7-minuuttinen biisi kyselee naiselta, että mikseipä hän kaikesta tapahtuneesta huolimatta vihaa häntä. Soundeissa on samaa tuhtia futurepop-otetta kuin vaikkapa Assemblage 23:lla ja vokaaliosastossa viehättää erityisesti pieni yksityiskohta, jossa vokaalit hohtavat aivan hetkisen jylhyyttä, mutta palaavat nopeasti rujoon keveyteen. Lopussa Sacha Mario innostuu vielä heittämään puolittaista örinää, mikä antaa biisille hienon loppusäväyksen.

Yhtä energisesti pauhaava The Bomb jatkaa levyn huikeaa linjaa. Sanoitukset ovat suurin piirtein parasta, jota olen kuullut pitkään aikaan. Oli tässä pommissa sitten kyse kuvainnollisesta asiasta tai ihan konkreettisesta pommista, niin ajatus itsensä varpaillaan pitämisestä on biisissä mielenkiintoinen ja sanoitukset pomppaavat upeasti esille kappaleessa. Soundien puolesta biisi aloitetaan 90-luvulta tutulla modeemiäänellä, mutta muuten biisi käyttää luonnollisesti futurepopille tyypillistä trancehtavaa äänimaisemaa, joka on parhaimmillaan upeaa rauhallista c-osaa edeltävässä ja seuraavassa instrumentaalisessa osassa.

I Don´t Need The City aloittaa jyhkeällä rytmillä ja jylhällä äänimaisemalla. Klein onnistuu jälleen vokaaliosastolla ja biisi ottaa pontta alleen pitkillä tanssittavilla instrumentaliosuuksillaan. I Never Chose You on hitaampitempoinen, mutta soundeiltaan se on kohtuullisen raskas ja erityisesti biisin intro uppoaa syvään päähän. Yli 6-minuuttisen biisin yksi kohokohdista on puolivälissä heitettävä instrumentaalinen osuus. Waving Hands siirtyy takaisin nopeampaan tempoon. Upeasti sanoitettu kappale soljuu koko kestonsa ajan erinomaisesti ja lopussa sävyjä tuodaan vielä taustalaulujen voimalla.

Neuroticfishin aiempia levyjä nasevasti mainostavan Short Commercial Breakin jälkeen siirrytään osittain saksaksi etenevään biisiin Ich spüre keinen Schmerz. Kappale etenee rankasti riuskojen rytmien avustamana, mutta itse biisissä on sekä leijuvia kohtia että varsinaisesti eteenpäin vieviä osia. Kertosäe puuttuu periaatteessa kokonaan. Instrumentaalinen Are You Alive? keskittyy hitaaseen tunnelman luontiin pianolla ja viuhkoilla rytmeillä.

Mutta kaikki panokset eivät ole vieläkään pelissä. On aivan käsittämätöntä, että noin loistokas biisi kuin You´re The Fool uppoaa tässä levyssä massaan, koska niin monessa muussa levyssä se olisi täydellinen kohokohta. Erittäin nopeatempoinen Solid You hurmaa erityisesti rytmeillään ja tunnelmallisilla osillaan.

Gelbin selvästi rankin biisi on They´re Coming To Take Me Away, joka käyttää hulluutta puhkuvia sanoituksia Napoleon XIV:n 60-luvun teoksesta They´re Coming To Take Me Away, Haha. Sanoitukset sopivat levylle täysin saumattomasti ja sen ympärille rakennettu biisi on aivan huikea kokonaisuus, jossa on niin jylhää äänimaisemaa kuin energistä TB303:sta.

Suffocating Right on täydellinen lopetus levylle. Kauniisti liikkuva biisi pohdiskelee lähes taiteellisesti, että olikohan nyt ihan oikein ylittää rajaa. Huipputarttuva kertosäe ja lopun piano-osuus jättävät muistijäljen, joka ei lähde sitten niin millään. Limited Editionissa on mukana vielä toinen cd, jossa on lyhyehko kuunnelma Die Bombe, Die nicht tickt, mutta saksan kieli rajoittaa sen ymmärtämistä.

Neuroticfishin Gelb on yksinkertaisesti vakuuttavin levy pitkään aikaan. Sascha Mario Klein on aivan nero jokaisella osa-alueella. Miehen vokaalit ovat tarvittaessa miellyttävän pehmeät, mutta särmääkin löytyy. Sanoitukset nousevat todella vahvasti esiin ja niistä löytyy juuri sopivasti syvyyttä, jollaisesta biisit saavat vielä yhden tason lisää. Soundit ovat läpi levyn todella kuumaa kamaa ja väriä tuodaan perusfuturepop-soundien sekaan kaikenlaisella suhinalla ja jipoilla, joilla luodaan varsin ansiokasta väriä. Kaiken lisäksi rytmit ovat rehevät ja biisit ovat julmetun tarttuvia. Kertosäkeet ovat erinomaisia, mutta kappaleet eivät ole myöskään liian kertosäekeskeisiä.

Gelb on poikkeuksellisen tasapainoinen kokonaisuus, joka sopii hetkeen kuin hetkeen ja toimii pitkään. Neuroticfish on varsin suositeltava yhtye esimerkiksi Assemblage 23:sta pitäville, mutta kaikkien futurepopin ystävien tulisi ottaa itseensä annos Neuroticfishiä. Eikä olisi yllättävää, että tämä yhtye voisi upota myös yleensä muunlaisesta musiikista innostuville.

| Foorumi |

Keskustelua levystä foorumissa.

| Ääninäytteitä netissä |

Kuuntele levyä tässä linkissä.

| Arvostelut |

| Kotisivut |

www.ebmisdead.com

| Uutiset |

16.05.2008 / Neuroottisen kalan tarina päättyi

| Fanit |

Latwis81 // onyxion // slick // Tebic

| Foorumi |

20.10.2005 / Neuroticfish - Gelb