Morley: Morley (Uho Production)

01. I´d like to rock
02. Rude boys do dance
03. A Tribute to Dumbo
04. Untuned
05. Motorized life
06. Drive
07. Hand in hand
08. Goodbye
09. What a ride
10. End of the line
11. Rainman
12. Nothing left

2.51
3.49
3.08
3.13
3.00
2.07
3.37
4.43
2.37
2.50
3.16
3.37

Seitsenhenkinen oululainen Morley toimii iloluontoisen rokin lähettiläänä tänä kesänä. Kesäkuun alussa julkaistu albumi pitää sisällään monipuolisia kappaleita rennolla hengellä soitettuna. Perus bändikokoonpanon lisäksi yhtyeen sointiin tuo lisäväriä koskettimet sekä kahden miehen torvisektio. Yhtye nauhoitteli levyään peräti kolme vuotta. Morley aloittikin kolmen miehen studioproggiksena, mutta paisui lopulta lavan täyttäväksi energiseksi rockryhmäksi. Yhtyeen soinnista kuuluu rentous, pakottomuus ja soittamisen ilo.

Levyn avaa singlebiisi I´d Like To Rock, joka paisuu kertosäkeessä torvien ja shalalaa-laulujen kera Dandy Warholmaiseksi kesärokiksi. Rude Boys Do Dance lähtee köpö-syntikoilla ja mukaansa tempaavalla kitarariffillä päätyen lopulta vastustamattomaan torvilla kuorrutettuun kertosäkeeseen. A Tribute to Dumbo taas kulkee utuisilla, miltei Airin tyylisillä syntikoilla sekä Pentti Amoren rauhaisalla laululla. Levyn rauhallisemmat, mutta aidon koskettavat kappaleet Untuned, Goodbye ja Nothing Left osoittavat, ettei kyseessä ole pelkästään bilerokkia soittava combo. Nämä akustisvoittoiset vedot todistavat, että poikien sävellyskynästä irtoaa monipuolista materiaalia.

Autoiluhenkiset Motorized Life ja Drive kiidättävät hengästyttävällä tahdillaan kesärokkareita pitkin pikatietä. Hand In Hand lähtee vanhan urheiluruudun tyylisellä kitaroinnilla. Kevyesti kompressoidut laulut tuovat muuten puhtoisiin soundeihin särmää. Biisi on todellinen keikkatunnelman nostatusviisu. What A Ride kulkee reippaan akustisen kitaran johdolla antaen Pentin laululle tilaa. End Of The Line onkin hieman levyn linjasta poikkeava kappale. Biisi on muodikasta discorokkia tyyliin Melody Club, mutta luontevammin toteutettu. Syntikat ujeltavat kilpaa kitaroiden kera. Rainmanissa kontrastin luovat raikkaat syntikkasoundit Pentin karhean äänen kera.

Koko levyltä huokuu varmuus ja usko omaan omaperäiseen tyyliin. Yhtyeelle ei tämän valtakunnan sisältä vertailukohtia juuri löydy. Samoin Pentin mielyttävä lauluääni hakee Suomessa vertaistaan. Kyseessä on tämän suven parasta rokkia. Bändi kannattaa ehdottomasti tsekata myös livenä. Menojalka ei voi olla vipattamatta.

| Arvostelut |

| Kotisivut |

www.morleyband.com

| Uutiset |

30.10.2006 / Morley ja iiwanajulma yhteiskiertueella