The Bravery: The Bravery (Universal Music)

01. An honest mistake
02. No brakes
03. Fearless
04. Tyrant
05. Give in
06. Swollen summer
07. Public service announcement
08. Out of line
09. Unconditional
10. The ring song
11. Rites of spring

3.39
3.04
3.07
4.43
2.48
3.18
3.34
3.03
3.19
3.28
3.20

Amerikasta kajahtaa taas brittirockia. Viileimmät rokkarit rapakon toisella puolen yrittävät kilpaa kuulostaa mahdollisimman englantilaisilta. The Bravery kulkee samoja polkuja kuin isoksi hitiksi nousseen The Killersin kanssa. Levyt on alun perin valmistuneet samaan aikaan, joten ilmeisestikään menestyskonseptin kopioinnista ei ole kyse. Vaikutteina yhtyeellä on brittirockin suuret synkeät kuten The Cure, New Order ja Morrissey.

Levy on tanssittavaa synkistelyrokkia parhaimmillaan. Rokkiyökerhojen tanssilattiat tulevat täyttymään indie-rokkareista näiden biisien tahdissa. Levyn avaava An Honest Mistake on tanssivuusasteikoilla kärkipäästä. Syntikat tikittävät kitaroinnin ohella kuin New Orderilla aikanaan. No Brakes tarjoilee The Braverystä sen Curemman puolen. Lauluääntä ja bassokuvioita myöden ollaan Robert Smithin yhtyeen linjoilla. Fearless on hieman hillitympi ja tylsempi raita. New Orderin jalanjäljillä liikutaan Tyrant–kappaleen kasarisyntikkamaailmassa. Give In jää taas hieman hengettömäksi vedoksi, mutta Swollen Summerissa rokataan taas täysillä. Muutenkin ollaan hieman iloisemmissa tunnelmissa ja jalka alkaa levottomasti vipattaa kohti tanssilattiaa.

Public Service Announcement lähtee svengaavalla bassokuviolla lähtemättä kuitenkaan koskaan käyntiin. Sama tauti on Out Of Linessa. Unconditional on jälleen vauhdikas synkistelydiscobiisi. The Ring Song esittää Braverystä hieman erilaisen puolen. Toki edelleen ollaan musiikillisesti Englannin maaperällä. Tämä Joy Division -pastissi on kuitenkin levyn parhaimmistoa ja laulaja Sam Endicott pääsee vinguttamaan ääntään mukavasti. Levy onkin sitten mukava päättää kunnariin. Rites Of Spring ryydittää loistavalla kertsillään tanssijan irrottelemaan viimeisetkin voimansa.

Amerikka on kuitenkin aina Amerikka. Ei siellä osata tätä musiikkia niin hyvin tehdä kuin Briteissä. Kummallista kuinka tällainen englantilaisuuden ihannointi on Amerikoissa noussut pintaan. Vaikka ei sinänsä ihme, kun katsoo mitä maan poliittinen johto tekee. Monia amerikkalaisia hävettää olla amerikkalainen. Niin varmasti myös The Braveryä.

Sami Sankilampi (17.06.05)

Arvostelut

Mukana seuraavissa arvosteluissa

Kotisivut

www.thebravery.com

The Bravery Helsinkiin Depeche Moden lämmittelijänä
6 vuotta sitten