Aavikko: Back From The Futer (Stupido)
01. Back from the futer
02. Rosinante
03. Homo futurus
04. Una lira soluzione
05. Erotica
06. Wot wot neozulu
07. Futer City
08. P-piste
09. Salamapallo
10. Capitano argento
11. Diamond pyramid
Siilinjärveläisyhtye Aavikko käväisi mutkan tulevaisuudessa ja toi mukanaan
levyllisen Yamaha-elektroa. Yhtyeen äänimaailma on hiukan muuttunut edellisistä
tuotoksista. Pientä kliinistymistä on tapahtunut. Aavikko on ottanut
muutaman askeleen poispäin 80-luvun Neuvostoliitto-futurismista ja liikkunut kohti Kraftwerkin
henkeä. Hifistä soundista ei kuitenkaan voi puhua. Omien
sanojensa mukaan pojat haluavatkin tietoisesti pysyä liiasta hifistelystä erossa.
Avausraita Back from the Futer pulputellaan rauhallisesti 80-luvun
tietokonepelimaisemassa. Kuitenkin vielä ilman
Aavikolle ominaista kellontarkkaa Tomi Leppäsen rummutusta. Rosinante-kappale
rypistääkin sitten täysillä. Parissa seuraavassa Homo futuruksessa ja Una Lina Soluzionessa
päästään kuulemaan aiemmin sävellystyöstä syrjemmällä olleen
Paul Staufenbielin sävellyskynän terävyyttä. Ensin mainittu
fiilistelee leppoisissa tulevaisuuden meiningeissä. Kuullaanpa raidalla myös
Sparkoa – tuota sähkömekaanista koiraa. Una Lina Soluzione
onkin sitten täyttä tulevaisuuden tanssilattiakamaa.
Erotica tarjoilee meille Aavikkoa vakavimmillaan,
mutta miltei parhaimmillaan koko levyllä. Wot Wot Neo-Zulun
perkussio-ääniefektihässäkän jälkeen kuullaan tämän kesän tanssihitti,
singlenäkin julkaistu Futer City. Aavikon poijjaat
voivat Euroopan-kiertueellaan lievittää koti-ikäväänsä
tätä biisiä soittamalla. Kappaleessa nimittäin mieskuoro
laulaa Siilinjärvestä ja kuullanpa siinä junakuulutus: "...hetken kuluttua Siilinjärvi...".
P-Pisteessä fiilistellään thereminin ujeltaessa.
Salamapallo taas ratsastaa ensi vuosisadan toimintaelokuvien hengessä.
Myös tässä kappaleessa on kovasti tanssitusvoimaa.
Capitano Argenton kuulaat länkkärirytmit antavat
vaihteeksi tanssijalle hengähdyshetken. Levyn päättävässä
Diamond Pyramidissä osoitetaan, että Aavikko on parhaimmillaan, kun se on vakavimmillaan.
Sami Sankilampi (07.06.05)