Kiuas: The Spirit Of Ukko (Spinefarm Records)
01. The spirit of ukko
02. On winds of death we ride
03. No more sleep for me
04. Warrior soul
05. Until we reach the shore
06. Across the snows
07. Thorns of a black rose
08. And the north star cried
5.51
4.21
4.05
5.48
4.27
5.58
4.48
6.58
Pelkästä Kiuas-nimestä voisi ajatella, että
taas on kehissä uusi Kotiteollisuus-tyylinen
ratkaisu, mutta ei. Kiuas on vuodesta 2000 kasassa
ollut Ilja Jalkasen, Markku Närenevan,
Atte Tanskasen, Mikko Salovaaran ja
Teemu Tuomisen muodostama ryhmä, joka
esittää englanninkielistä power-metallia.
Yhtyeen varsinainen esikoisalbumi liikkuu nasevalla
nimellä The Spirit Of Ukko.
Paljon paremmin ei albumi voisi startata
kuin hienolla nimikkobiisillä The Spirit Of Ukko.
Biisissä on aivan hurjaa lennokkuutta ja riemukasta kitaraa.
Erityisesti kertosäkeessä on runsaasti voimaa ja
Ilja Jalkasen vokaalit kajahtavat reippaasti.
On Winds Of Death We Ride jatkaa tehokasta
linjaa ja erityisesti lopun kitarasoolo saa vakuuttuneeksi.
No More Sleep For Me ei kuitenkaan saa innostuneeksi yhtälailla, mutta
Warrior Soul on taas edustavampi kokonaisuus mainioin kertosäkein
ja kosketinsoitinmelodioin varustettuna.
Until We Reach The Shore ottaa erinomaisesti mukaan
myös rauhallisempaa ilmaisua rankkuuden sekaan ja erityisesti
lopun akustinen kitarointi saa tunnelman kattoon.
Albumin toinen tykkibiisi nimikkokappaleen kanssa
on Across The Snows, jossa on hieman folk-metallin tuntua
ja heitetäänpä mukaan reippaasti suomeakin erittäin miellyttävässä muodossa.
Thorns Of A Black Rose aloittaa viehkeästi akustisen kitaran
johtamana, mutta särökitarat saapuvat nopeasti mukaan ja loppujen
lopuksi tuloksena on voimakas biisi edustavan kertosäkeen kera.
And The North Star Cried saa väriä jousisoittimista
ja klassista elementtiä tungetaankin erinomaisesti biisiin
kauttaaltaan.
The Spirit Of Ukko toimii kokonaisuutena oikein hyvin, mutta
helmiä olisi kaivannut lisää nimibiisin ja Across The Snowsin seuraksi.
Kiuas on tyylillisesti varsin toimivaa power-metallia sävytettynä melodeathilla
ja voi upota monenlaisestakin metallista pitävälle, kunhan vain rankkuus on
hyväksyttävää. Mainio debyytti, joka toivottavasti saa jatkoa vielä usean vuoden ajan.
Antti Niemelä (07.06.05)