Apollo 440: Millennium Fever
01. Rumble / spirit of america
02. Liquid cool
03. Film me & finish me off
04. I need something stronger
05. Pain is a close up
06. Omega point
07. Don´t fear the reaper
08. Astral america
09. Millennium fever
10. Stealth requiem
09.07
12.02
04.45
07.34
09.58
07.35
05.27
04.33
05.47
05.35
Englantilainen Apollo 440 ponnahti suomalaisten tietoisuuteen
viimeistään Ain´t Talkin´ ´bout Dub -hitillään vuonna 1997, mutta
ryhmä julkaisi esikoisalbuminsa Millennium Fever jo vuonna 1994.
Ennen kokonaista levyä Trevor Gray, Howard Gray ja Noko
olivat julkaisseet jo viisi singleä ja yhden ep:n.
Todellisena klassikkolevynä pitämäni Millennium Fever starttaa
erittäin rytmikkäästi yhdistelmällä Rumble / Spirit Of America.
Kyseessä on Rumble, joka ottaa mukaan myös Astral America -biisin
henkeä mukaan. Biisi on erittäin värikäs ja monipuolinen
kitaraa ja koneita yhdistelevät 9-minuuttinen teos.
Mukana on erittäin rauhallisia ja tunnelmallisia kohtia
sekä kunnon kitararevitystä. Vokaalit pysyvät vielä vähissä.
Liquid Cool on aivan huikea 12-minuuttinen kappale, josta
ei myöskään väriä puutu. Mary Mary ei ollut vielä ryhmän mukana
esikoisalbumin aikoihin ja vokaalit hoitaakin loistavasti Noko.
Nokon vokaaliosuus on pieni kappaleen pituuteen nähden,
mutta se onkin sitten sitäkin tarttuvampi.
Itse biisissä on useita erilaisia kohtia, jotka luovat koko
biisin ajan upeaa tunnelmaa. Vokaalien jälkeen seuraa
aivan sanoinkuvaamattoman hieno kitarasoolo. Kutakuinkin tämän levyn
myötä myös oma kiinnostus kitaroihin heräili. Lopuksi biisi lopetellaan
sitten valloittavan pianomelodian myötä.
Film Me & Finish Me Off jyrää Nokon loistovokaaleilla
ja erinomaisella kertosäkeellä. Musiikkitausta on taattua
koneiden ja kitaran yhdistelyä, mutta väriä on tuomassa myös
huilu. I Need Something Stronger on kovin rokkaava biisi
kunnon rytmein ja kitaroin. Noko laulaa rankasti, mutta
mukana on myös paljon vahvoja naisvokaaleita Dee Jacobeen
suorittamana. Neljän minuutin jälkeen seuraa vielä sellainen
rytmittely, että huh huh. Pain Is A Close Up on 10-minuuttinen
tunnelmointi, joka ei pitkästä kestosta huolimatta sisällä
tylsiä hetkiä. Omega Point jatkaa hienolla tunnelmallisella linjalla.
Sitten todellakin räjähtää. Apollo 440:n näkemys Blue Öyster Cultin
Don´t Fear The Reaperista on ehkäpä maailman kaikkien aikojen paras cover.
Alkuperäinen jää kalpeaksi, kun Noko heittää vokaalit ja taustalle
pistetään kunnon konesoundit ja rytmit. Meininki on aivan uskomatonta
ja kaiken viimeistelee puolivälin jälkeen tuleva yksinkertainen kitarasoolo.
Musiikkitaide jatkuu biisissä Astral America, joka jyrää taas erinomaisella
kitaralla ja Nokon ytimekkäillä vokaaleilla. Kertosäe on loistava ja rytmit
mehukkaat. Albumin nimikkobiisi Millennium Fever on osittain kovin
rokkaava, mutta mukana on erittäin tunnelmallisiakin kohtia.
Albumin päättävä Stealth Requiem panostaa taas rauhalliseen tunnelmaan.
Soundit ovat kunnossa ja Heatherin vokaalit luovat viehkon
tunnelman.
Millennium Fever herättää paljon muistoja, mutta erityisesti se näyttää, että
täydellisen levyn tekeminen on mahdollista.
Huonona puolena on se, että tämän levyn kuunneltuaan on vaikea
asennoitua muihin levyihin, koska tähän tasoon on niin ylivoimaisen vaikeaa päästä.
Millennium Fever on kokonaisuutena mahtava. Harvassa levyssä on näin
kunnossa niin vokaalit, rytmit kuin soundit. Sähkökitarat ja koneet
toimivat yhdessä erinomaisesti ja biisit ovat todella monipuolisia
ja ennen kaikkea värikkäitä. Albumin todelliset huiput ovat
Liquid Cool, Don´t Fear The Reaper ja Astral America, mutta
yksinkertaisesti albumin jokainen kappale on loistava. Kolme mainitsemaani biisiä
voikin sijoittaa epäilemättä maailman kaikkien aikojen 100 parhaan biisin joukkoon.
Tämä levy on aarre, hankkikaa! Tällaiset hehkutukset siis tällä kertaa.
Apollo 440 on julkaissut esikoisalbuminsa jälkeen kolme albumia
Electro Glide In Blue, Gettin´ High On Your Own Supply ja
Dude Descending A Staircase, joka julkaistiin tänä vuonna,
mutta valitettavasti se oli vain kalpea varjo entisestä.
Lisäksi Apollo 440 on kunnostautunut erilaisten tunnusmusiikkien
tekijöinä ja niistä mainittakoon erityisesti Lost In Space -elokuvan
tunnusmusiikki.
Antti Niemelä (17.10.03) Merkitse itsesi artistin "Apollo 440" faniksi!