01. Joutilas
02. Pahassa paikassa
03. Yövuorossa
04. Maailman viimeinen yö
05. Voi hyvä luoja mitä nyt?
06. Hyvä hypnoosi
07. Passiivista vastarintaa
08. Kaiken maailman pakanat
09. Itsepäisyyspäivä
10. Eurooppa
11. Jos saisin kolme elämää
12. Ihmisoikeuksien julistus
YUP:n uusi Leppymättömät on kaikkien odotusten
arvoinen albumi. Jarkko Martikaisen luotsaama
yhtye on tällä kertaa tyytynyt hieman vähemmän
venkoilevaan veijarimusiikkiin ja se toimii
todella hyvin. Albumin avaa singlenä julkaistu
Joutilas. Pianon sävyttämä kitaratausta
on tunnelmallinen ja vaikka kertosäe on aivan mainio, niin
muissa lauluosuuksissa on vielä enemmän vetovoimaa.
Erinomainen Pahassa paikassa saa mukavaa väriä kosketinsoittimesta
ja kertosäe hakee rankempaa ilmaisua. Martikaisen vokaalit
kuulostavat erittäin hyvältä. Yövuorossa on albumin pirtein
hurlumheikipale, joka on kertosäkeensä myötä ihan menevää
tavaraa, mutta menoa tuntuu olevan vähän liikaakin.
Kertosäkeiden ulkopuoliset osuudet ovat kuitenkin erittäin
vetovoimaisia. Maailman viimeinen yö on hieman
rankempi veto ja tunnelma on taas onnistunut, varsinkin kertosäkeen
hillitty kosketinsoitin miellyttää.
Voi hyvä luoja mitä nyt? viehättää erityisesti kosketinsoittimen
voimalla ja kertosäkeessä on kovasti energiaa. Hyvä hypnoosi
sisältää yhden tämän loistoalbumin vetävimmistä kertosäkeistä
ja varsinkin kitarariffeissä on voimaa. Passiivista vastarintaa
alkaa aivan loistavasti, mutta biisi ei kokonaisuudessaan
pysty tähän tasoon. Kaiken maailman pakanat on taas
energistä suomirockia ja Itsepäisyyspäivä jatkaa
samalla linjalla, mutta hieman liiankin kertosäekeskeisenä.
Kosketinsoitinosuudet ovat jälleen erinomaisia.
Eurooppa on ehkä hieman vaisumpi veto, mutta
albumin lopettavat Jos saisin kolme elämää
ja Ihmisoikeuksien julistus ovat tunnelmallisia
kappaleita ja kertosäkeet ovat jälleen todella toimivia.
Leppymättömät on aivan mahtava levy. Kokonaisuus on tasainen
ja vain pari biisiä poikkeaa loistavien biisien linjasta.
Jarkko Martikaisen vokaalit ja värikkäät
musiikkitaustat sopivat täydellisesti yhteen.
Sanoitukset ovat totutusti loistavia ja niihin kiinnittää
väkisin huomiota.
Leppymättömät on ehdottomasti alkuvuoden
paras suomirock-levy.