Apocalyptica: Reflections
01. Prologue (apprehension)
02. No education
03. Faraway
04. Somewhere around nothing
05. Drive
06. Cohkka
07. Conclusion
08. Resurrection
09. Heat
10. Cortége
11. Pandemonium
12. Toreador II
13. Epilogue (relief)
3.09
3.20
5.12
4.07
3.23
4.31
4.06
3.34
3.24
4.27
2.04
4.03
3.29
Kolmen ihmisen selloryhmäksi kutistunut Apocalyptica
julkaisee tällä kertaa vain omia biisejään sisältävän Reflections-albumin.
Eicca Toppinen, Perttu Kivilaakso ja Paavo Lötjönen
jatkavat tutulla sellolinjalla, mutta levyllä on nyt myös runsaasti
rytmejä Dave Lombardon ja Sami Kuoppamäen avustamana.
Sellot kuulostavat välillä niin erehdyttävän paljon sähkökitaralta, että
itsekin erehdyin luulemaan levyllä olevan kitaraa, mutta näin ei ole.
Prologue (Apprehension) aloittaa albumin heti vauhdikkaasti.
Albumin alku on muutenkin kohtuullisen vetävä, koska myös
No Education ja Somewhere Around Nothing tarjoavat
varsin vetäviä melodioita. Näiden välissä soiva Faraway on
selvästi rauhallisempi ja myös vaisumpi veto. Drive menee siinä sivussa, mutta
Cohkka on selvästi veikeämpi esitys matalien melodioidensa kera.
Conclusion on rauhallisempaa materialia ja siten myös lähennellään
klassista musiikkia. Resurrection palauttaa albumin taas rankemman
ja rumpuja paukuttavan sellomusiikin pariin, mutta biisi ei silti
juuri vakuuta. Heat alkaa mukavan rytmikkäästi ja se tarjoaa
Cohkkan tavoin albumin keskivertoa paremman tunnelman ja
selloriffit jyräävät. Cortege alkaa rauhallisen klassisesti, mutta
vajaan minuutin kohdalla se räjähtää täyteen tehoonsa ja melkoista
sellon hakkausta on luvassa. Pandemonium taas sisältää erityisen
nopeaa sellomelodiointia. Toreador II heittää peliin trumpettia
ja Epilogue (Relief) päättää levyn tyylikkään rauhallisesti.
Jos Pahat Pojat -soundtrackilla ollut Somewhere Around Nothing
miellytti, niin albumi tarjoaa vielä parempaa meininkiä.
Levy kuulostaa ensimmäisellä kuuntelukerralla yksitoikkoiselta, mutta
useat kuuntelukerrat lisäävät levyn syvyyttä ja joka biisistä löytyy
uusia sävyjä. Rytmit tuovat selvää rankkuutta yhtyeen yleisilmeeseen
ja melodiat ovat edelleen miellyttäviä, joskin ne kuulostavat ajoittain jokseenkin
kliseisiltä. Reflections on joka tapauksessa erinomainen instrumentaalilevy
ja jatkaa Apocalyptican vakuuttavaa ja persoonallista uraa.
Antti Niemelä (14.03.03)