Blank & Jones: Substance
01. Substance
02. Desire
03. Watching the waves
04. Coming to life
05. Elve's cry
06. Suburban hell
07. Closer to the edge
08. The art of love
09. D-battery
10. It's alright
11. Golden moon
12. Desire (ambient mix)
2.42
6.42
7.17
5.49
5.17
5.36
7.10
6.06
5.10
5.19
8.35
8.05
Tämä levy ei toimi tietokoneen cd-asemassa
Saksalainen Blank & Jones on siitä erikoislaatuinen ryhmä
trancen saralla, että kaksikko on julkaissut jo neljä albumia,
vieläpä neljän vuoden sisällä. Edellinen Nightclubbing oli loistava
albumi ja sen takia myös uudelle Substance-albumille on luotu
kovat odotukset. Kuitenkin albumin ensimmäinen single Desire oli vaisu
tapaus ja sitä edustaa valitettavasti albumikin. Yhteenmiksattu albumi
alkaa erinomaisesti Substance-introlla. Intron jälkeen hämmästys on kova.
Albumia tuli kuunneltua muutaman kerran läpi ja ihmeteltyä, että miten miehet
ovat voineet tehdä näin vaisun albumin. Desire on hieman kuin miesten aiempi hitti
Beyond Time, mutta se edustaa todella paljon vaisumpaa melodista trancea.
Albumin linja on myös pitkälti melodista trancea, mutta tällä kertaa rytmit
ovat saaneet hieman suuremman osan ja muutama kappale tarjoaakin ajoittain
aika maistuvia rytmejä. Desiren jälkeen Watching The Waves, Elve's Cry,
The Art Of Love, Closer To The Edge ja D-Battery noudattavat tyyliä toisesta
korvasta sisään toisesta ulos. Closer To The Edge sisältää kuitenkin hieman
jotain ideaakin. D-Battery on taas melko rankka biisi ja se toistaa lähes naurettavaa riffiä.
Biisiä pelastaa hieno rytmikäs välikohta, joka on tämän biisin ainoaa
hyvää antia.
Oikeastaan vain Coming To Life, Suburban Hell, It's Alright ja Golden Moon saavat
hymyn leviämään kasvoille. Coming To Life ja It's Alright tarjoavat mahtipontisia melodioita
ja Suburban Hell miellyttää mukavalla rytmillään. Golden Moonissa on hienoja soundeja
ja niillä luodaan erinomainen tunnelma.
Desiren Ambient Mix on pikemminkin chill outia kuin ambientia ja kyllä tätä miksausta
mieluummin kuuntelee kuin hengetöntä alkuperäistä biisiä.
Substance on yksi vuoden kovimmista pettymyksistä, mutta varsinaisesta katastrofialbumista
ei ole kyse. Levy sisältää myös hyviä biisejä, mutta se on kokonaisuudessaan selvästi heikoin
saksalaiskaksikon albumi. Blank & Jones sopii edelleen melodisen trancen kuuntelijoille,
mutta koekuuntelu on ehdottoman suositeltavaa.
Antti Niemelä (26.04.02) Merkitse itsesi artistin "Blank & Jones" faniksi!