Eppu Normaalia voisi pitää yhtenä Suomen yliarvostetuimmista
yhtyeistä, koska se nostetaan niin usein kaikkien muiden yläpuolelle.
Yhtye on ratsastanut jo vuosia samoilla vanhoilla hiteillään ja vähäiset
keikat ovat taanneet mukavat rahat jokaisesta keikasta. Toisaalta
Eppu Normaalilla on takanaan niin monta loistobiisiä, että sen vihdoin
tapahtuvan paluun voi merkitä jo nyt yhdeksi vuoden 2004 merkkipaaluista.
Hyvässä muistissa on myös laulaja Martti Syrjän hulvattomat
tempaukset Kummeli-ryhmän tv-tuotoksissa. Historian havina loppuu kuitenkin
siihen, kun uuden Suolaista sadetta -biisin pistää soittimeen.
Suolaista sadetta on tyyliltään kovin eppunormaalimaista, mutta
se on todella vaisu tapaus. Biisissä ei ole vetovoimaa sitten niin mitenkään,
musiikkitausta on erityisen väritön ja taustalaulu saa jo melkein
ärsytyskynnyksen ylittymään. Kertosäe on ainoa seikka, jossa biisi
onnistuu edes välttävästi. Paluun avaus jää siis mielestäni kovin
keskinkertaiseksi, mutta se ei välttämättä merkitse mitään
myöhemmin julkaistavan albumin annista.
Tämä ei ole mikään Levyraati, jossa annetaan kymppi jo
vain sen takia, että artisti on se ja se.