22 Pistepirkko: The Nature Of 22-Pistepirkko

CD1
01. Ou wee!
02. Hongkong king
03. Motorcycleman
04. Don´t try to tease me
05. Frankenstein
06. Don´t play cello
07. Don´t say i´m so evil
08. Birdy
09. Texacoson
10. Swamp-blues
11. (Just a) little bit more
12. Wild billy
13. Gimme some water
14. Coffee girl

CD2
01. I never said (rmx)
02. Roundabout
03. Taxi 74
04. Onion soup
05. Sad lake city
06. Boardroom walk
07. Snowy dave 99
08. Fujisan
09. Car wash
10. This time
11. Waiting for the train
12. Rally of love
13. Let the romeo weep (live)

2.02
3.21
4.15
2.53
3.13
2.25
2.43
3.57
2.57
5.56
3.34
2.52
3.52
6.22


4.13
3.24
3.36
3.58
3.33
3.57
5.23
1.21
4.36
4.09
4.35
4.35
5.20

Levy on kopiosuojattu

22 Pistepirkko on jo melkoisen legendaarinen ryhmä ja nyt olikin hyvä summata mennyt aika ja pistää kokoelma pihalle. Kahdelle levylle ei ole mahtunut mukaan yhtään biisiä kolmikon ensimmäiseltä Piano, rumpu ja kukka -levyltä vuodelta 1984. Levyllähän oli englannin lisäksi mukana myös tuhdisti suomea. Ensimmäisen levyn aloittaa vuodelta 1986 peräisin oleva Ou Wee!, joka edustaa railakasta ja messevää menoa, mutta Hongkong King saa sitten jo tunnelman kattoon. Biisi saa väriä kosketinsoittimesta ja kaikenlaisesta kolinasta. P-K Keräsen vokaalit ovat persoonalliset ja tyyli oli hallussa jo tuolloin. Vuonna 1987 julkaistulta Kings Of Hong Kong -albumilta mukana on Hongkong Kingin lisäksi myös mainiot Motorcycleman ja Don´t Try To Tease Me . Kaksi vuotta myöhemmin julkaistulta Bare Bone Nest -albumilta napatut Frankenstein ja Don´t Play Cello ovat nekin pätevää kamaa. Don´t Play Cellon kertosäe on jo kovasti lähellä nykypäivän 22 Pistepirkkoa.

Big Lupu -albumin muistetuin biisi on varmasti ylistetty Birdy, joka sisältääkin ehkä yhden kaikkien aikojen parhaista kotimaisista kertosäkeistä. Musiikkitausta keskittyy erityisesti linnun lauluun ja akustisen kitaraan. Texacoson vakuuttaa erityisesti sähkökitarallaan, Don´t Say I´m So Evil sisältää vain loistavia lauluosuuksia ja Swamp-Blues sekoilee soundien kanssa. Vuonna 1994 julkaistu Rumble City La La Land vakiinnutti 22 Pistepirkon asemaa Suomen listoilla. (Just A) Little Bit More onkin jo kovin tyypillistä 22 Pistepirkkoa. Kertosäe on tarttuva ja P-K Keräsen vokaalit eivät voisi olla juuri paremmat. 22 Pistepirkko käytti jo aiemminkin kosketinsoitinta, mutta koneet saivat koko ajan enemmän roolia yhtyeen musiikkitaustoissa. Esimerkiksi Wild Billy sisältää vielä alkukantaisemman kuuloisia kosketinsoitinosuuksia, mutta mukana on myös modernimpaa konesoundia. Loistava Gimme Some Water sisältää taas erinomaisen kertosäkeen, mutta musiikkitaustakin on lähes täydellinen kitaran ja kosketinsoittimen yhdistelmä. Coffee Girl viehättää kaikessa rauhallisuudessaan.

Remix-levy Zipcode vei yhtyeen sitten lopullisesti koneiden maailmaan. Edellisen levyn I Never Said pistettiin sellaiseen muotoon, että Apollo 440:kin olisi kateellinen. Jumputus on suhteellisen kovaa, mutta laulua on kohdeltu kohteliaasti. Zipcode-levyn toinen uusista biiseistä Roundabout viehättää erityisesti vetävällä välimelodiallaan. Erinomaiselta Eleven-albumilta kokoelmaan pääsivät mukaan Taxi 74, Onion Soup, Sad Lake City ja Boardroom Walk. Taxi 74 ja sen kertosäe ovat jo hyviä, mutta Onion Soup on edelleen se todellinen tykki. Biisi alkaa mukavan rosoisesti ja kertosäe paukauttaa ilmoille sellaisen tunnelman, että harvoin kuulee. Kertosäe sisältää mahtavaa laulua ja täydellisen yhdistelmän koneista ja akustisesta kitarasta. Vielä kun kokonaisuuteen lisätään lopussa tuleva aivan mahtava konekohta jykevän rytmin kera, niin Onion Soup taistelee tasapäisesti Birdyn kanssa 22 Pistepirkon parhaan biisin tittelistä. Sad Lake City ja Boardroom Walk jatkavat huikeaa meininkiä niin kertosäkeiden kuin koneiden käytön osalta. Boardroom Walkin kertosäe on edelleen erityisen miellyttävä. Downhill Cityn soundtrackilla julkaistut Snowy Dave 99 (alkuperäinen Rumble City La La Land -levyllä) ja instrumentaalinen Fujisan ovat kivoja välipaloja.

2001 vuonna julkaistu Rally Of Love oli ehdottomasti vuoden parhaimpia kotimaisia julkaisuja ja siitä onkin ollut helppo irrottaa neljä biisiä mukaan. Car Wash on jo vetävä biisi, mutta This Time vetää silti kaiken huomion puoleensa. Kertosäe on taas todella tarttuva ja kaikki on niin täydellistä. Waiting For The Train alkaa tutusti kovin dancemaisesti, mutta sen alta paljastuukin kaikin puolin tyypillinen ja toimiva 22 Pistepirkko -biisi. Rally Of Love viehättää erityisesti sähkökitarallaan. Kokoelman lopettava Let The Romeo Weep -biisin live-versio ei ihan pärjää Eleven-albumin studio-versiolle, mutta ei siinä mitään vikaakaan kyllä ole.

Kokoelmasta puuttuvat harvinaiset raidat, mutta se korjaantuu, kun poikkeaa osoitteessa seeds.22-pistepirkko.net. Sieltä voi ladata seitsemän harvinaista biisiä tai versiota hyvälaatuisina mp3:sina. Kun nämä luetaan vielä kokoelmaan täydennykseksi, niin kasassa on melkoinen pakkaus. Loistavia biisejä kerta toisensa jälkeen ja biisien aikajärjestyksen takia levyn avulla voi hyvin seurata 22 Pistepirkon kehitystä vuosien myötä. Yhtye on ollut niin hyvä jo 80-luvulla, että kehitystä ei ole edes enää tarvittu. Tietenkin vahvemmin mukaan tulleet koneet ovat olleet mukava lisä 22 Pistepirkon musiikissa. Kokoelma näyttää, että mitä kotimainen rock/pop on parhaimmillaan.

Antti Niemelä (04.01.03)

Arvostelut

Haastattelut

23.05.2005

Kotisivut

www.22-pistepirkko.net

Uutiset

29.08.2007 / 22-Pistepirkko kaipaa apuasi!

04.05.2006 / 22-Pistepirkko julkaisee cover-albumin ja ep:n