Apulanta: Hiekka
01. Hiekka
02. Hippo
03. jumala
04. Faarao
05. Valas
06. Hetki
07. Saasta
08. Onttosydän
09. Lihaviihde
10. Kolmiolääke
4.21
3.31
4.15
4.23
5.26
4.27
4.18
5.42
4.08
4.17
Levy on kopiosuojattu
Apulanta julkaisee edelleen suomenkielisiä albumejaan tasaista
tahtia. Nyt albumin nimenä on Hiekka ja kehissä on tuottajana
Jyrki Tuovinen. Hiekan äänimaailma ei ole ihan niin monipuolinen
kuin edellisten Plastik ja Heinola 10 -albumien, mutta kitaralla ja muillakin
vermeillä luodaan piristäviä soundeja, tällä kertaa kuitenkin hieman
kapeammalla otteella. Nimikkobiisi aloittaa albumin hienosti.
Varsinkin biisin konemaisen kitaran luoma alkumelodia on huikean hieno.
Myös Toni Wirtasen laulussa ja kertosäkeessä on vetovoimaa, mutta
musiikkitausta vetää tässä pisimmän korren. Hippo vastaa albumin rankimmasta
biisistä. Särökitarariffit raivoavat alusta alkaen, mutta lauluosuudet
ovat hieman rauhallisempaa tavaraa. Wirtasen lauluääni kuulostaa erikoiselta, mutta
tällä kertaa se on positiivinen piirre. Jumala on liiankin riippuvainen
kelvollisesta kertosäkeestään, mutta eniten Heinola 10:ltä kuulostava
Faarao viehättää niin itse biisin kuin musiikkitaustankin osalta. Kertosäe on
ok, mutta muut biisin kohdat tarjoavat vielä parempaa.
Valas ja Hetki edustavat levyn vaisumpaa osastoa. Hetki sisältää
mukavan kertosäkeen, mutta muuten nämä kaksi rauhallista biisiä
eivät innosta. Albumin ensimmäisenä singlenä julkaistu Saasta
jyrää erityisesti rouheilla rytmeillään. Kertosäe on vetävä ja biisi menee muutenkin, kunhan
kestää Wirtasen vokaalivenytykset. Onttosydän ja Lihaviihde ovat tunnelmiltaan
ihan kelvollisia vetoja, mutta biisit itsessään eivät ole niin vetäviä.
Albumin lopettaa Kolmiolääke, joka yltää terävimpien biisien joukkoon.
Musiikkitausta on taas kerran tunnelmaltaan ja soundeiltaan erinomainen.
Loistavien Plastikin ja Heinola 10:n jälkeen Hiekka tuntuu
välilevyltä, mutta ihan hyvältä sellaiselta. Musiikkitaustat ja tunnelma
ovat onnistuneita. Soundeissa on puhtia ja Apulannan musiikki on soundeiltaan
edelleen kotimaisen pop-rockin parhaimmistoa. Erityisesti Hiekka, Hippo, Saasta
ja Kolmiolääke ovat kuuntelemisen arvoisia biisejä, vaikkei albumi kokonaisuudessaan
kiinnostaisikaan.
Antti Niemelä (16.12.02) Merkitse itsesi artistin "Apulanta" faniksi!