Viikate: Kaajärven rannat
01. On aivan sama
02. Ajastaika
03. Vastarannan valssi
04. Jalkamies
05. Päivän peili
06. Ei ole ketään kelle soittaa
07. Kaisloja
08. Nuori mies nimetön
09. Laulu on iloni ja työni
10. Kaajärven rannat
2.53
4.11
4.05
3.40
3.53
4.02
4.51
4.04
3.23
2.25
Viikate on menestynyt hämmästyttävän hyvin uudella Kaajärven rannat -albumillaan
sekä sitä edeltäneellä singlellä. Kaarlen ja Simeonin muodostaman kaksikon
musiikki käyttää osittain rankkoja sähkökitarariffejä, mutta toisaalta mukana on sitäkin enemmän
leppoisampaa iskelmä- ja rautalankatunnelmaa. Kaarlen vokaalit tuovat itselleni hieman mieleen
Leevi & The Leavinginsin Gösta Sundqvistin, mutta itse musiikki uppoaa
pikemminkin esimerkiksi CMX:n ja Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen ystäville.
Kaajärven rannat -albumilta erottuu liiankin selkeästi Ei ole ketään kelle soittaa.
Kitara soi rennosti ja Kaarlen vokaalit toimivat. Kertosäe on loistava, mutta biisi
on kokonaisuudessaankin todella hyvä.
Ajastaika etenee rankkojen sähkökitarariffien voimalla ja se onkin albumin toiseksi
parasta antia. Vastarannan valssi ja Nuori mies nimetön ovat ihan kohtuullisia
kappaleita, mutta mitään erikoista ne eivät tarjoa.
Haitaribiisi Jalkamies ei säväytä, eikä voimakkaasti tarpova
Päivän peili innosta. Myös Kaisloja on tylsähkö veto.
Mukana on kaksi kansanlaulu-coveria nimillä On aivan sama ja Laulu on iloni ja työni.
Albumin avaava On aivan sama on melkoisen vaisu, mutta Laulu on iloni ja työni
sisältää ihan asiallistakin meininkiä. Nimibiisi Kaajärven rannat päättää levyn
instrumentaalikitaroinnilla.
Viikate on luonut itselleen ominaisen tyylinsä, joka on tarpeeksi erottuva
suomirockin puolella. Viikate ei hienostele moderneilla soundeilla, mutta
musiikkitaustat ovat silti tarpeeksi värikkäitä. Kaajärven rannat -albumi
ei ole kuitenkaan tarpeeksi vahva kokonaisuutena. Mukana on muutama hyvä biisi
ja loistava Ei ole ketään kelle soittaa, mutta niiden jälkeen se sortuu
keskinkertaisuuteen. Kaajärven rannat on ihan ok albumi, mutta kyllä pieni
pettymys jäi päällimmäiseksi, eikä mieliala parantunut usean kuuntelukerran jälkeen.
Antti Niemelä (04.11.02)