Miten Suomi ratsastaa Moskovaan, halleluuja

Yritän otsikossa lainata hassunhauskasti kahden viimekertaisen Suomen Euroviisu-edustajan nimibiisejä. Teräsbetoni ratsasti Lordin Ateenan hurmoksen jälkeen kovempaa kuin koskaan, mutta kiito loppui melko lyhyeen. Ei kukaan enää muista koko Teräsbetonia, eikä silti Lordinkaan uusin levy menestys ole ollut. Kantavatko nämä kaksi rokkia hevimaustein soittavaa orkesteria ikuisesti Euroviisu-kirousta niskassaan? Pääsevätkö he koskaan irti peikostaan? Tuleeko tämänvuotiselle edustajalle sama manaus taakakseen?

Äkkiseltään Suomen Euroviisukarsinnoissa, jotka tammikuussa valloittavat tv-ruudun ei ole mukana yhtä ”heviä” materiaalia kuin nämä kaksi edellä mainittua edustavat. Muka-rankkoja otoksia metallista napataan hivenen, mutta köyhän miehen kikkeliheviä sanon ma, jos asian näin ilmaisisi.

Yksi tyylilaji on, joka ei ”hevillä” katoa on iskelmä. Pari vanhaa jäärää on nytkin mukana edustamassa tätä genreä. Peruspoppia mahtavin ruotsalaismahtituotanto-vaikuttein pitäisi olla paras mahdollisuus Euroviisu-voittoon. Vai mitä, ABBA? Erikoisin koskaan ikinä esillä ollut artisti on mukana myös. Kaveri on kuuro ja sinänsä tuo todella eksoottisen vaikutelman karsintaan. Ei pidätellä enempää, päästetään nominaatit irti. Pistetään ne poikki, pinoon ja kasaan odottamaan lopullista tuomiotaan.

Ensimmäinen alkukarsinta: Yhdeksäs tammikuuta starttaavan karsinnan ensimmäisen setin parhaaksi kappaleeksi arvioisin Kwanin 10 000 Light Yearsin. Ruotsalaisen esi-keski-ikäisen Harry Sommerdahlin osittain säveltämä ralli on suorastaan hypnoottinen melodialtaan. Pienet itämäiset soundit pukevat kappaletta mainiosti ja vetovoimaista nousu-uraa elelevä Mariko tuntuu olevan kovemmassa vedossa kuin koskaan Kwanissa ollessaan. Toinen vokalisti Tidjan jää tällä kertaa vaimeaksi, ehkä pieni räpätyksen poikanen kahden säkeistön ja kertosäkeen olisi ollut poikaa ennen viimeisiä kertsivetoja.

Tiia Marjanen eli Tiara on rankka mimmi. Metalliset soundit yhdistettynä elektroniseen pimputukseen toimii aina, ainakin periaatteessa. Nytkin biisissä on ideaa ja Tiaran vokaalipuoli sekä ulkonäkö ovat kunnossa, mutta en vain löydä sitä punaista lankaa, jolla edustettaisiin Venäjällä. Silti Manala on ensimmäisen erän toiseksi paras sävelmä ja onhan tämä hänen itsensä tekemä vedos.

Riikka muistetaan muun muassa Värttinästä, Adiemuksesta ja aiemmista Suomen viisukarsinnoista. Meren tottelee melko lailla aiempien taideluomusten noudattamaa linjaa. Jos elettäisiin 90-luvun puolivälin jälkeistä eurohumpan taakse jättämää aikaa, niin tämä olisi kova sana, kuten silloin ennen. Onhan joidenkin mielestä Enyan tuorein messevää fiilistelymusaa, joten ehkä heille tämä suuntautuu paremmin kuin suurelle massalle.

Rakkautta on, rauhaa ei Tapani Kansan esittämänä on erilainen iskelmäkappale kuin Tapsalta aiemmin on kuultu. Kiinalaiset (!) vaikutteet ja mahtipontinen sävelmä aiheuttavat lähinnä koomista hyminää kuin suurta elämystä. Kansa on toki kerännyt sen verran suuren fanijoukon itselleen, että vanhempi väki voi äänestää hänet jatkoon. Todellisuudessa tällä kappaleella ei ole osaa eikä arpaa missään.

Toinen alkukarsinta: Viikon päästä edellisestä eli 16. tammikuuta taistelee voitosta muun muassa Waldo's People. Ruotsin toiseksi tunnetuin suomalainen (en laske Arja Saijonmaata mukaan) heti Markoolion jälkeen oleva Ari Lehtonen osaa eurobiitit. Aiemminkin yhteistyötä Marjo Reijosen alias Waldon kanssa väsännyt hittinikkari tekee sen taas. Lose Control rullaa eteenpäin kuin naapurimaan pitkätukkaisen ex-hevarin eurohumppa konsanaan. Naisvokaalit ovat aina olleet Waldon joukoilla kunnossa sekä miehen itsensä höpötys. Lasken tämän todelliseksi valttikortiksi, koska viisun ruotsalainen soundimaailma voi olla kovaa valuuttaa Euroviisuissa.

Myös iki-ihana Sani luottaa ruotsalais-suomalaiseen yhteistyöhön. Kotimaisuutta edustava hovisäveltäjä ja Suomen ruotsalaisimman soundin osaava Maki Kolehmainen työstää Doctor, Doctorissa hienot melodiat. Sinänsä simppeli kappale saa lisäpontta alleen Sanin huikeasta äänestä. Vahva ehdokas finaaliin, mutta ei aivan edustuskappaleeksi asti.

Nyt huomio. Saamme ehkä uuden Turusen kotimaisen musiikin tähtitaivaalle. Passionworks esittää dueton Tony Turusen kanssa, joka on todellakin Tarjan veli. Tonylla on miehekäs hevivibraatto ja Passionworksin Harrietin ääni on kuulaan kirkas näihin sfääreihin. Biisi on korvasta sisään ja ulos –materiaalia. Ei pärjää tässä kahdelle dancemman linjan artistille, mutta ansaitsee uuden mahdollisuuden kolmannella sijallaan.

Lippispäinen Idols-hevari aiheutti haloon haukkumalla legendaarista rumpalia, Remu Aaltosta. Haukkujajoukko voi kasvaa, kun kuulee Remun karsintakappaleen Planeetan. Nylon Beat -biisinikkariduo on loihtinut yhdessä Aaltosen kanssa viisun, joka lainaa häpeilemättä Nylkkari-klassikon kitarariffiä. Remun vokaalisoinnista voidaan olla montaa mieltä, mutta jotain ihmeen sympaattista hänessä on. Sääli jättää Remu jumboksi tässä osassa, mutta niin sen vain menee.

Kolmas alkukarsinta: 23. tammikuuta kolmannessa karsinnassa voittajaksi klaarautuu Jari Sillanpää. Kirkas kipinä on Euroviisu-kappaleita menestyksekkäästi ennenkin tehneen Petri Laaksosen mahtipontinen sävellys. Muutamia vuosia takaperin Sillanpää edusti meitä discohile-viisulla, nyt saattaa matka tulla eteen tällä tyylikkäällä voimaballadilla.

Signmark tulee paremmin esiin lavalla. Äänen kaverille lainaa Brandon ja säkeistöissä soul-veli Osmo Ikonen, mutta kädet hommalle antaa Signmark itse. Kaveri on kuuro, joten YleX:ssa jo runsaasti soitettu Speakerbox tulee edukseen vasta livenä. Ristiriitainen kappale, koska Signmarkin pitäisi itse olla tähti tässä.

Kiva nähdä pitkästä aikaa kotimaassa Janitaa. Kiva taasen ei ole kuulla Martiania, hänen karsintakappalettaan. Viisu ei tarjoa ihmeellistä kerrottavaa kellekään. Erilainen se on, jopa Janitan mittakaavalla. Soul-vihvahteita ei kuulla, vaan ollaan nopeahkon popin parissa. Joku menee pahasti ristiriitaan tässä ehdokkaassa. Joko vokaalit ei sovi taustaan tai päinvastoin.

Onko Vink Suomen Fall Out Boy? Ainakin The Greatest Planin perusteella voisi luulla ja onhan siellä yhdellä kaverilla lätsä päässä. Viime vuonna Crumbland oli pakollinen indierokki-poppoo, nyt sama lankeaa Vinkille. Ei ole helppo tilanne, sillä Vink jää vertauskuvastaan aika lailla, eikä tässä heikkotasoisimmassa karsintaerässäkään kunnian kukko laula.

Näiden karsintojen jälkeen Tampereella tammikuun viimeisenä päivänä selviää onko Suomen ehdokas Venäjällä Kwan, Waldo’s People vai toistamiseen Jari Sillanpää. Muita vaihtoehtoja realistiseksi edustajaksi en näe. Toukokuun puolessavälissä nähdään sitten, kuinka meille käy. Huudetaanko hallelujaa vai ratsastetaanko häntä koipien välissä takaisin jo semifinaaleissa pudonneena.

Ari-Pekka Kankaanpää