| Euroviisut 2007 - jälkitunnelmat |

Jätä minut rauhaan, haluan kotiin: Suomi palasi Euroviisuissa tutulle tasolleen. Pisteitä saalistettiin Virolta ja muilta Pohjoismailta sekä muutamalta muulta yksittäiseltä maalta.

Hanna Pakarisella on nyt täysi työ siinä, ettei ura lähde laskuun. Varsinkin hänelle itselleen on kannattavaa pitää ihmisten mielessä, että Suomi oli paras Pohjoismaa ja yleisesti länsieurooppalaisiksi luetuista maista toinen. Siihen ei kuitenkaan saa olla enää tyytyväinen Lordin jälkeen, vaan jatkossa on yksinkertaisesti valittava potentiaalimpi biisi ja eurooppalaisia kiinnostavampi esiintyjä. Kaiken lisäksi jäi vaivaamaan Iltalehden lauantainen lööppi "Hanna nousi suosikiksi". Mistä tässä oli kyse? Oliko lööppiin päässyt jälleen yhden ulkomaisen toimittajan kannanotto?

Suomessa on tapana spekuloida, että mistä johtui, että edustajamme ei menestynyt. Heikki Paasonen avasi pelin lähetyksessä biisin olemukseen nähden kohtuullisen käsittämättömällä näkemyksellä, että onko biisi liian vaikea. Laura Voutilaisen menestymättömyyttä taas pohdittiin aikoinaan Maria Guzeninan toimesta, että muilla mailla on erilainen musiikkimaku kuin meillä. Itse luulen pääseväni kohtuullisen lähelle totuutta, jos väitän, että Leave Me Alone ei ollut tarpeeksi hyvä biisi ja show ei ollut tarpeeksi visuaalinen. Vai tuleeko totuus sittenkin jälleen iltapäivälehtien lööpeissä maanantaina? Se riippuu Suomen jääkiekkomaajoukkueen vireestä sunnuntaina.

Vaikka Ruotsin voittamisessa ei sinänsä olekaan mitään erityistä arvoa, niin loppuvaiheessa Euroviisujen seuraaminen oli lähinnä vain Suomen ja Ruotsin pisteiden seuraamista. Olin jo pitkään ihmetellyt kuinka on mahdollista, että The Arkin varsin heikkoa biisiä pidettiin yleisesti ennakkosuosikkina ja varsinkin Suomessa ja Ruotsissa oltiin välillä lähes varmoja sen voitosta. Ilmeisesti The Arkia pidettiin täällä jonkinlaisena Lordin perillisenä, vaikkei niissä ole mitään muuta yhteneväisyyttä kuin, että kyseessä on jo pidemmän aikaa kotimaassaan vaikuttanut yhtye ja molemmat soittavat musiikkia. Ruotsi keräsi pisteitä lähinnä naapurimailtaan ja yllättäen seitsemän pistettä Iso-Britannialta, jonka oma biisi vasta pohjanoteeraus olikin.

Serbian voittajabiisi on sinällään ihan ok balladi, eikä voitto ollut pelkästään jugoslavialaisen yhteistyön hedelmää, vaan pisteitä tuli tasaisesti kaikkialta, myös Suomesta. Puhutaan silti suuren maailman ihmeestä, mikäli Marija Serifovic menestyy edes jollain tasolla Euroopan-laajuisesti vielä ensi vuonna. Neitosessa on tuskin ainesta pitkäkestoiseksi kansainväliseksi tähdeksi. Sen sijaan Ukrainan Verka Serduchka saattoi pistää juuri liikkeelle suuren kesähitin. Ainekset ovat ainakin tähän kasassa Dancing Lasha Tumbai -ilottelussa. Oma suosikkini Georgia ei noussut kärkeen, mutta sekin voitti kuitenkin Suomen. Juno Reactor -kopiollaan ratsastanut Bulgaria menestyi oikeastaan yllättävänkin hyvin noustessaan viidenneksi.

Euroviisujen finaali oli todellinen taidonnäyte Yleltä. Usein Suomen järjestämiä megatapahtumia on turhaan kritisoitu, mutta nyt Yle jätti negatiiviselle kritiikille todella vähän sijaa. Jaana Pelkonen ja Mikko Leppilampi olivat aivan erinomaisia juontajia sekä väliohjelmat ja niin kutsutut videopostikortit olivat pirteitä ja ammattimaisia. Nirppanokat ja juntit saivat kuitenkin valittamisen aihetta finaalissa: Krisse Salminen ja Kari Väänänen joulupukkina. Nettifoorumeilla pähkäiltiin jo kuinka Krisse saattaa Suomea huonoon valoon ja kritisoitiin joulupukin kankeaa englantia. Krisse oli todella loistava veto ja se toi roiman piristyksen viisuiltaan. Joulupukilla taas korostettiin miekkosen suomalaisjuuria. Itse asiassa oli aika mahtavaa, että näillä keinoilla tehtiin pieni täsmäisku Suomen kansan valittajasiipeen.

Tänään keskitytään kuitenkin jääkiekon MM-kisojen finaaliin. Ehkä saamme juhlittavaa muualta kuin Euroviisuista?

Antti Niemelä