| Cansei de Ser Sexy, Tavastia 1.4.2007 |

Bändin nimi on Cansei de Ser Sexy (CCS), joka kääntyy vapaasti ”kyllästynyt olemaan seksikäs”. Yhtyeen laulusolisti tottelee nimeä Lovefoxxx. Bändin biisilistalta löytyy sellaisia viisuja kuin CSS Suxxx, Let’s Make Love and Listen to Death from Above ja Art Bitch.

Todellisesta hipsterimeiningistähän tässä on tietysti kyse; kuin suunnitellusta trendien aallonharjalla surffaavalle vaatepuoti-/galleria-/dj-baariväelle. Sen lisäksi kyseessä on kuitenkin ihan mainio elektro-sävyillä maustettu indie-rockbändi. Mutta nyt menemme asioiden edelle.

Avaavaksi bändiksi on buukattu kotimainen Pets on Prozac, joka soittaa kolmen miehen, kahden tietokoneen ja yhden kitaran voimin aika herkullista elektronista metakkaa. Saapuessani paikalle yhtye on juuri ehtinyt aloittaa settinsä. Tietokoneidensa takana innostuneesti heiluvat lippispäiset miehet ja etäisesti Andy McCoyta muistuttava kitaristi/nappulankääntäjä onnistuvat tartuttamaan intoansa yleisöönkin. (Mistä tuleekin mieleen terminologinen pulma: miksi kutsutaan tietokoneen soittajaa? Tietokonistiksi? Appleriksi?)

Toisin kuin hieman samankaltaisia elektronisia meluterroristeja, kuten kotimaista Them Shepherdsia, Petsia kuuntelee kevyesti keikallisen, ja yhtye saa setin loppupuolellakin vibaa punttiin. Tämä johtuu pitkälti siitä, että Pets ei sorru itsetarkoituksellisen ankaruuteen, vaan valkoinen melu toimii osana biisejä. Jyrkän surinan ja lähes militantin painokkaasti putoilevien konebiittien ja puhuttujen/huudettujen vokaalien seasta erottuu hypnoottinen groove. Vinkeän tunnelman täydentävät kankaalle heijastetut, nopeasti vaihtuvat symbolit ja kuvat.

Roudaustauon jälkeen lavalle nousevat – tai itse asiassa pikemminkin pomppivat – illan pääesiintyjät. Alusta asti on selvää, että muodikkaasti ylisuureen t-paitaan sonnustautunut laulaja Lovefoxxx kuuluu edessäni jonkinlaista indie-lesbo-chic-tanssityyliä tavoittelevan tytön lisäksi illan innostuneimpiin osanottajiin. Japanilais-brasilialainen nuori nainen on vilpittömästi tyttömäinen, söpö ja energinen, ja bändin keikkailme perustuukin lähes täydellisesti hänen entusiastiseen heilumiseensa lavalla. (Joskin henkilökohtainen suosikkini on silti yhtyeen keski-ikäistä saopaololaista taksikuskia muistuttava rumpali Adriano Cintra.

CSS leimataan lähinnä yhtyeen maailmanlaajuisen Let’s Make Love... -hitin johdosta elektro-rockyhtyeeksi, mutta etenkin livenä elektroniset vaikutteet jäävät sivurooliin ja musiikki kuulostaa kohtuullisen perinteiseltä indie-rockilta. Ihan pirteältä ja hauskalta indie-rockilta elektro-mausteilla, mutta aika perinteiseltä indie-rockilta kuitenkin.

Keikka ei tahdo täysin imaista mukaansa alkupuolella, jolloin bändi soittaa sellaisia raskaampia ja vähemmän melodisia kappaleitaan kuin Alala – huolimatta Lovefoxxxin antaumuksellisesta esiintymisestä, johon kuuluu muun muassa Jägermeister-shottien tarjoaminen parille eturiviläiselle ja, eh, välittömät välispiikit. Täyteen pakkautuneen Tavastian yleisö tuntuu kuitenkin olevan innoissaan brasialaisten vierailusta Pohjolan perukoilla, ja syystäkin. Harvoinpa Suomessa nähdään näin armottomassa nosteessa olevia bändejä.

Loppua kohden yhtye petraa meininkiään kuin vanha koni juoksuaan. Kunnon koukuilla varustetuissa, popimmeissa biiseissä CSS on parhaimmillaan ja niitä kuullaan monta peräkkäin. Ihastuttavalla kertsillä siunattu Off the Hook, mainion nyrjähtänyt funkpoppis Music is My Hot Hot Sex – ja sokerina pohjalla tietysti nerokas Let’s Make Love and Listen to Death From Above, jossa yhdistyvät briljantti leludisko, ufohtava theremin-ujellus ja Lovefoxxxin brasilialaisaksentillaan lähes toteamat hupaisat lyriikat – joiden johtoajatus taitaakin tulla selväksi nimessä.

CSS on selvästi hurmannut suomalaisyleisönsä päästä varpaisiin – setin loputtua bändiä vaaditaan lavalle kovaäänisemmin kuin olen vähään aikaan kuullut. Ja mikäs siinä. Encoressa kuullaan bändin hilpeyttä herättävä I Wanna BeYour J-Lo, joka on ironinen sekoitus ihastuttavan kömpelöä räppäystä, Jenny from the Blockin lyyrikoita ja tarttuvaa elektro-rockia sekä uusi kappale, joka on ihan kiva, mutta ei jätä sen suurempia muistikuvia.

”You are the best, Helsinki!” iloitsee Lovefoxxx lavalla keikan päätteeksi. ”You are soooooo great.” Kiitos, kiitos. Ette tekään hassumpia olleet.

Santtu Reinikainen