| Kemmuru live, 14.10.2006 |

Umo:n Kovalevy-klubille Punavuoreen oli kokoontunut tänä syksyisenä lauantaina viettämään Kemmurun Kehumatta paras -albumin (arvio pian näillä sivuilla) julkaisukeikkaa yllättävän suuri joukko ihmisiä, ja ilman lippua paikalle ilmaantuneet juuttuivatkin loppuunmyydyn keikkapaikan jonoon odottelemaan.

Kuten näiltäkin sivuilta on voitu joskus lukea, Kemmuru on eräänlainen pienimuotoinen underground-all-star-kokoonpano – kuuluvathan yhtyeeseen omilla tahoillaan mainetta niittäneet Jodarok, Aksim ja DJ J-Laini. Tämä on nyt kuitenkin tavallaan silkkaa saivartelua, sillä mistään turhamaisesta harrastelusta ei ole kyse. Päinvastoin: Kemmuru on helposti Suomen parhaita räpryhmiä – ellei juuri nyt peräti paras.

Ennen kuin Kemmurun ”landespedeiksi” itsensä julistaneet herrasmiehet kipuavat lavalle, pääsee ääneen syksyllä julkaistulla Henkselit-maxillaan melkoisen loiskahduksen suomalaisen rytmimusiikin ankkalammessa aiheuttanut Super Janne.

Super Janne on mies, jolla on valmis tyyli. Habitukseltaan hitusen Otto Grundströmin (ex-Tehosekoitin) nykyistä ulkomuotoa muistuttava mies on viiksineen sympaattinen ilmestys, ja positiivisia viboja huokuu myös hänen melodinen räppäyksensä.

Super Janne on uransa vaiheeseen nähden yllättävän avoin ja karismaattinen esiintyjä. Itse asiassa hän ylittää lavakarismassa lopulta illan pääesiintyjät. Setin aikana ehditään riimitellä hip hopin ehdottomiin kulmakiviin kuuluvan The Message -biitin päälle ja esittää omia biisejä. Kappaleissa räpätään tytöistä, appelsiinimehusta ja tietenkin – henkseleistä. Niin, leppoisan nerokas Henkselit on kohonnut sen kokoluokan hitiksi, että Jannella on varaa laulattaa yleisöä pitkä tovi kappaleen kertosäkeessä. Keikka nostaa talvella ilmestyvään Munkkisaaren keisari -debyyttiin kohdistuvia odotuksia entisestään.

Timanttisen kakkoslevynsä julkaisua juhlistava Kemmuru saapuu lavalle pian Super Jannen jälkeen. MC:t Jodarok ja Aksim ovat molemmat hyviä räppäreitä, mutta heidän lavapresenssinsä jättää hiukan toivomisen varaa. Enemmän tuottajanlahjoistaan tunnetun pitkäraajaisen Aksimin liikehdintä on lähempänä Napoleon Dynamitea kuin Usheria ja rotevampi Jodarok puolestaan tuntuu tököttövän suurimman osan keikasta aloillaan. Mutta tämä on vain pientä nurinaa: pääasiat eli musiikki ja tunnelma ovat kohdallaan.

Aksim ja Joda pallottelevat riimejä livenä eestaas samalla taidolla kuin levyllä ja riimeissähän heillä riittää. Bändi esittää – luonnollisesti, levynjulkaisukeikalla kun ollaan – uuden albumin biisejä, joista kuullaan muun muassa Radio Helsingin soitetuimmaksi kappaleeksi noussut Koputa puuta, albumin gangsterein viisu Kiitos ja tietysti Landespede. Goodbye Mister White Manin aikana lavalle juoksutetaan vierailevia esiintyjiä suurinpiirtein minibussillinen; mukana ovat muun muassa levylläkin kappaleessa vierailevat Karri Koira, Mc Särre ja Sayed Ali ja melkein kahdeksanminuuttinen matkailuaiheinen eepos sujuu kuin, no, siivillä.

Yleisön reaktioista päätellen Aksimin syvät biitit uppoavat kuin platinahammas jäätelöön ja mikseivät uppoaisi – albumi on täynnä toinen toistaan mojovammin uurtavia kappaleita. Varsinaisen setin loputtua yhtyettä vaaditaankin takaisin lavalle vähintäänkin innokkaasti. Encoressa kuullaan vielä muun muassa kesäisen ep:n nimiraita Bläkie, Loco ja Luchi Lover.

Keikalla kuullaan taas, kuinka hyvin suomalainen hip hop tällä hetkellä voi murrosikäisen uhittelun ja R-Kioskistumisen ohitettuaan; räppiä tehdään rakkaudella, huumorilla ja taidolla ja se myös kuuluu. Kun vielä tekijät alkavat olla suhteellisen nuoresta iästään huolimatta alan veteraaneja, se heijastuu laadussa ja voidaankin puhua suomiräpin kypsymisestä – ehkäpä parhaaseen ikäänsä.

Santtu Reinikainen